Ennen kuin pääsen itse asiaan eli yrityksen perustamisen käsittelemiseen, haluan hieman kertoa kulttuurieroavaisuuksista mihin olen täällä kohdannut. Tallinnassa kun "kaikki on niin halpaa", niin sen hinnanhan maksaa tietenkin asukkaat, joiden palkka ei päätä huimaa. Silti esimerkiksi satama - Viru-keskus -välillä olevat ravintolat ja baarit ovat yhtä kalliita kuin vastaavat Suomessa. Tosin eihän paikalliset keskipalkkaiset niissä käykkään.
Palkat Tallinnassa
Pääkaupungissa on varmasti hieman paremmat palkat kuin muualla maassa, mutta ei ne missään nimessä yllä Suomen vastaaviin. Toimistotyöläisen palkka Tallinnassa esimerkiksi pankin asiakaspalvelussa pyörii 900€-1000€/kk tienoilla.
Suomessa ei ole lakiin säädetty minimipalkkaa, koska ammattiliitot hoitavat työehtosopimukset. Viron AY-liike on varsin pieni ja koska työntekijät eivät ole järjestäytyneet, ei sillä juuri ole sanavaltaa. Suomen minipalkkaa voisi vastata Kelan näkemys palkkatuloista:
Vuonna 2012 minimipalkka Virossa oli 290€ ja nyt vuonna 2015 se on 390€. Eli minimipalkka nousee käsi kädessä koko maan taloudellisen kehityksen kanssa, mutta lähtisitkö itse töihin 2,34€ tuntipalkalla? 8 tuntia päivässä. Palkkalisät illoista, öistä ja viikonlopuista on lähinnä vitsi. Pyhänä taitaa palkoilliset saada parempaa palkkaa. Samanlaista lomarahakulttuuria ei ole, eli kun Suomessa saa sen 13. kuukauden palkan lomien yhteydessä niin täällä sellaista ei tunneta. Kuitenkin Viron työttömyysaste oli 6.6% vuoden 2015 alkupuolella ja luku on jatkanut laskemista jo vuosia.
Sosiaaliturva Virossa
Siis mikä? No on täällä toki sosiaaliturva, mutta ei se ole läheskään samalla tasolla Suomen kanssa. Keskimääräinen eläke Virossa on 375€ ja sitäkin keskiarvoa nostaa erityiseläkkeet. Eli virolaiset eläkeläiset elävät keskimäärin pienemmillä tuloilla kuin mitä minimipalkka työssäkäyvillä on. Vuonna 2012 työttömyyskorvauksen perustana on ollu peruspäiväraha, joka on ollut 2,11€/päivä. Lisää Viron sosiaaliturvasta voit lukea täältä.
Hintojen ja tulojen suhde
No onhan Virossa keskimääräistä halvampaa kuin Suomessa. Jos EU:n keskiarvovertailuluku on 100, niin Suomessa hinnat ovat 120 eli keskiarvoa korkeammat, kun taas Virossa luku on 80. Kuitenkin kun palkka suhteutetaan menoihin, häviää virolainen ostovoimassa.
Miten tämä sitten näkyy?
Keskipalkkaiset paikalliset eivät juuri käy turisteille suunnatuissa paikoissa. Toisaalta, miksi kävisi kun halvemmallakin pääsee. Löysin esimerkiksi juna-aseman vierestä torin nimeltä Jaama Turg, josta löytyy kaikkea tuoreista elintarvikkeista vaatteisiin ja kodintarvikkeisiin. Ihan perältä löytyi myös kirpputori, jossa silmään pisti lähtöhinnat 30-50 senttiä (isot korit vaatteita, lähinnä naisten niin en sen tarkemmin katsonut). Että ehkäpä juuri sieltä osa pienituloisista paikallisista käy vaatteita ostamassa.
Ehkä kuitenkin eniten omaa arvomaailmaa, elämänkatsomusta ja sen hyvän arvostusta mitä Suomi ja suomalaisuus on tuonut mukana nosti erään alkuillan episodi. Olin tuttavallani viettämässä iltaa ja yht'äkkiä piharoskiksien kannet kävivät paukkumaan. Ihmettelin sitten ääneen, että kylläpä joku vie roskiaan voimalla ulos ja moneen kertaan. Sitten ystäväni kertoi, että paikalliset kadunmiehet käyvät syömässä taloyhtiön roskiksesta lähes joka ilta, että he siellä paukuttavat. Toinen naapuri kuulemma ostaa leipäpaketin tai kaksi ja jättää ne siihen avaamattomana paperiroskiksen päälle. Joka päivä ne leivät ovat sieltä kadonneet. Tosin heille kuulemma kelpaa kaikki muukin edes välttävästi ravinnoksi kelpaava ja sitä sitten pengotaan sieltä roskien joukosta.
En tiedä tapahtuuko tätä Suomessa, todennäköisesti, mutta Hurstin ruoka-apu ja muu vastaava avustus varmasti auttaa välttämään vastaavaa. Tietynlainen ylimielisyyteni karisi kyllä pois kun itse konkreettisesti näkee sen elämän nurjan puolen omassa naapurustossa. Ehkä tällaista Suomen hemmottelemaa kermapersettä pitääkin vähän ravistella. Omaa käytöstä tämä muutti sillä tavalla, että jatkossa kun olen heittämässä ruokaa roskiin, en heitä sitä sinne roskapussiin kahvinpurujen ja nenäliinojen joukkoon, vaan jätän siististi paketissa paperinkeräyslaatikkoon.
Kerran jo tällaisen "ruokalahjoituksen" tein kun olin tilannut jättimäisen krapulapizzan, jota en jaksanut kerralla syödä. Enkä sitten enää seuraavana päivänä siihen halunnut koskea, joten kiikutin puoliksi kalutun pizzan pahveissa paperinkeräykseen. Kyllä se sieltä katosi, mutta minä jäin pohtimaan; olenko altruistinen hyväntekijä vai vaan pilalle hemmoteltu porvari, joka ostaa taivaspaikkansa pizzapalalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti