Mihin niitä tarvitaan?
Yritystä perustettaessa toimintaa helpottaa huomattavasti jos omaat paikallisen sähköisen tunnistautumisen kortin. Korteilla voi allekirjoittaa kaikki viralliset paperit, jotka sähköisesti löytyvät. Ilman korttia joudut asioimaan notaarin kanssa aina kun haluat tehdä virallisia sopimuksia. Kortit siis todistavat sinun olevan juurikin se henkilö, kuka väität olevasi. Sähköinen allekirjoitus on täysin sitova ja vastaa hieman Suomen henkilökorttia tai verkkopankkien tunnuksia. Kortteja on kaksi erilaista ja ne käyttäytyvät hieman eri tavalla.
E-kansalaisuus
ID-kortin kevyempi versio, jota voi hakea myös suomalaiset. Lisää kortista ja hakukaavakkeen löydät täältä. Kortissa on siis tunnistamiseen käytettävä siru, hakijan nimi, kortin voimassaoloaika, kortin numero sekä henkilökohtainen numero eli paikallinen "sosiaaliturvatunnus". Se ei anna samoja oikeuksia kuin ID-kortti, mutta henkilökohtainen numero ei enää vaihdu vaikka hakisitkin ID-korttia. Korttia ei voi käyttää henkilökorttina, eikä se kelpaa esimerkiksi pankissa asioidessasi henkilötodistuksena (tosin mukaan se kannattaa ottaa esim. tiliä avatessa!).
E-kansalaisuus sopii sinulle silloin, kun et halua asua Virossa, mutta haluat asioida maan virallisten tahojen kanssa. Yritystä perustettaessa joudut kuitenkin huomioimaan, että tili paikalliseen pankkiin pitää avata käymällä paikan päällä. Ja jos aiot tehdä töitä Suomesta käsin vaikka yritys on Virossa, kuulut edelleen Suomen verotuksen piiriin.
Kortin voi tilata kätevästi netistä. Hinta sille on 50€ (+ 99c luottokorttikäsittelykuluja). Noutopaikan pitää olla Viron viranomaisten osoittama ja Suomessa tämä käytännössä tarkoittaa Viron Suomen konsuulaattia Helsingissä. Kortin voi toki noutaa myös Virosta! Itse suosittelen paikaksi Sõle 61a -osoitteessa sijaitsevaa virastoa, jossa käsitellään pääasiassa juuri ID-kortti ja passiasioita (ei siis ole varsinainen poliisiasema).
Käsittelyaika kortin myöntämiselle oli hakusivun mukaan 10-15 työpäivää. Itse kuitenkin 20 työpäivän jälkeen kävin kyselemään kortin perään ja sain vastauksen, että ei ole vielä käsittelyssä. Kun kuukausi hakemuksen jättämisestä tuli täyteen, sain viestin sähköpostiini Viron poliisilta, että hakemus on nyt otettu käsittelyyn ja sen käsittelyssä menee 10-15 työpäivää. 15 työpäivän jälkeen kyselin korttia uudestaan ja sain vastauksen, ettei sitä ole vielä myönnetty. Tässä välissä siis ehdin jo muuttaa Tallinnaan ja vaihdoin noutopaikaksi tuon paikallisen virastotalon. Lopulta 17 päivää käsittelyynoton jälkeen sain sähköpostin, että kortti on myönnetty ja haettavissa. Hain korttia 21.5. ja sain sen viimein 9.7. eli minulla meni kaiken kaikkiaan 49 päivää (mukaan lukien viikonloput).
Korttia haettaessa pitää mukana olla sama henkilöllisyystodistus, jonka tiedot liitit hakemukseen. Itse käytin passia. Kortti on maksettu jo tilaushetkellä, joten haettaessa mitään ei tarvitse maksaa. Ennen kortin luovutusta sinulta otetaan sormenjäljet, kuva on tietoihin liitetty jo hakuvaiheessa (minun kuvani ei jostain syystä ollut mennyt perille, joten hakiessani ID-korttia minusta otettiin uusi kuva).
Paketin mukana tulee tietokoneen USB-porttiin asennettava sirukortinlukija, sekä 2 PIN-koodia ja PUK-koodi. Ensimmäisellä PIN-koodilla tunnistaudutaan järjestelmiin ja toisella allekirjoitetaan dokumentit. Myös tietokoneeseen pitää asentaa käyttöohjelmisto. Käyttöönotto on helppoa, eikä vaadi juurikaan IT-ammattitaitoa. Paketissa on ohjeet mukana.
ID-kortti
ID-kortti vastaa suomalaista henkilökorttia ja toimii myös virallisena henkilöllisyystodistuksena. Kortissa on enemmän tietoja kuin e-kortissa. Siihen on liitetty muun muassa kuva ja allekirjoitus. Tarkemmat speksit korteista löytyy täältä.
ID-korttia voit hakea, jos asut vakituisesti Virossa. EU:n sisällä muuttaessasi, voit asua uudessa maassa maksimissaan 3kk ilman rekisteröitymisvelvoitetta. Tämän jälkeen sinulla on velvollisuus ilmottaa maan viranomaisille muutostasi. Tämän laiminlyömisestä voidaan määrätä sakkoja, mutta ei karkoittaa maasta.
Virossa maahanmuuton voit todistaa sillä, että viet vuokrasopimuksen rekisteröitäväksi. Rekisteröintipaikka määräytyy asuinpaikkasi mukaan ja aikaa virastossa menee noin 10 minuuttia, kun täytät hakemuksen ja annat vuokrasopimuksen kopioitavaksi. Siis jos jonoa ei ole. Jos sinulla on jo e-kansalaisuus, liitetään osoite osaksi henkilönumeroasi.
Kun vuokrasopimus on rekisteröity (minulla meni aikaa muutama tunti siitä kun vein vuokrasopimuksen virastotaloon), voit laittaa hakemuksen ID-kortista. Tämä onnistuu helposti poliisin palvelupisteessä. Uusi osoiteesi löytyy nyt järjestelmästä, joten vuokrasopimusta ei tarvitse kantaa mukana. Hakemus maksaa 25€ ja sen voi maksaa käteisellä tai kortilla paikan päällä (korttimaksamisessa usein pieni lisäkulu).
Kuvani ei ollut jostain syystä rekisteröitynyt e-kortilleni, joten minusta otettiin uusi kuva toimispisteessä. Käytännössä siellä oli kaksi ilmaista passikuvakojua, joista kuva siirtyi sähköisesti tietoihini näpyteltyäni laitteeseen henkilönumeroni.
Käyttämässäni palvelupisteessä sai valita haluaako palvelua viroksi, venäjäksi vai englanniksi. Itse valitsin englannin, mutta kun viranomainen näki suomalaisen passini, vaihtui kieli suomeksi. Tosin virkailija tarkisti ensin, millä kielellä haluan palvelua jatkaa.
ID-kortin sainkin sitten yllättävän nopeasti. Siihen meni muutama päivä, vaikka virkailija puhui kymmenestä työpäivästä. Hakureissulla käytännössä vain allekirjoitin lunastaneeni uuden kortin, sain uudet PIN-koodit ja aiempi e-kortti mitätöitiin. Kahta korttia ei siis voi olla ja e-kortti pitää olla mukana.
Mitä iloa siitä kortista sitten oikein on?
Tallinnalaisena voi hakea matkakortin vaikkapa postista, jolla matkustaminen julkisessa liikenteessä on ilmaista. Kortti maksaa kaksi euroa ja ID-kortin rekisteröiminen euron lisää, eli kolmella eurolla saa nyt sitten matkustella niin paljon kuin tykkään! Tosin myös ID-kortti pitää olla aina mukana!
-Jani-
Asuntoa mä metsästän...
Mieleisen vuokra-asunnon löytäminen Tallinnasta vaatii rautaisia hermoja ja lukuisia yhteydenottoja, varsinkin jos sen aikoo tehdä ulkomailta käsin ja mahdollisimman pienellä budjetilla. Rahalla saa ja hevosella pääsee, eli jos se ei ole siitä kiinni, niin kivoja asuntoja mukavilla paikoilla löytyy helposti. Jos et kuitenkaan halua maksaa turhasta niin tästä kirjoituksesta saatat löytää hyviä vinkkejä.
Tahdon saada suuren...
Vai tahdonko sittenkään? Asumiskulut nousevat tietenkin neliöiden lisääntyessä, se nyt ei varmasti kenellekkään ole yllätys. Kuitenkin suhteessa neliöhinta kaksiossa on kohtuullisempi kuin yksiössä. Itsestäänselvyyksiä. Tietenkin asunnon koko kannattaa mitoittaa omiin tarpeisiin ja kohtuullisilla vuokrakuluilla saa jo mukavan kokoisia asuntoja. Ja vuokra-asunnot ovat lähes poikkeuksetta aina kalustettuja.
Vuokra ja sitten ne muut asumisen kulut
Vuokra muodostaa vain yhden osan asumisen kustannuksista Virossa. Vuokran päälle tulee vielä kommunaalimaksut eli Suomessa vastaava on varmastikin yhtiövastike. Niillä rahoilla hoidetaan talon yleisiä tiloja ja alueita. Ja kommunaalit vaihtelevat hurjasti. Muutamasta kympistä aina satoihin euroihin. Ja tässä vaiheessa yleensä se asunnon koko käy tuntumaan. Usein vuokrailmoituksissa ilmoitetaan aiemmin toteutuneet kommunaalikulut, eli pienempi kesäkommunaali ja suurempi talvikommunaali.
Paikallinen ystäväni kertoi hänen ennen asuneen asunnossa, jonka vuokra oli 300€ ja kommunaalit keskimäärin noin 100€ kuukaudessa. Eräänä erittäin lumisena talvena kommunaalimaksut kuitenkin paisuivat useisiin satoihin euroihin ja kuulemma sinä talvena ei ollutkaan varaa kirjaimellisesti mihinkään muuhun kuin asumiskulujen maksamiseen (kun huomiot paikallisen palkkatason!).
Vuokran ja kommunaalien lisäksi maksat vielä sähköstä ja vedestä (ja ehkä kaasustakin) erikseen. Sähkö Virossa on käytännössä saman hintaista kuin Suomessa. Kalliiksi sen tekee paikallinen palkkataso, joka taas ei ole lainkaan samalla tasolla Suomen kanssa. Vesimaksun suuruudesta en osaa sanoa, koska en itse sellaista maksa.
Vuokrien hintavertailu ei siis toimi suoraan päittäin Suomen ja Viron välillä. Täällä asumiskuluihin pitää laskea kommunaalit mukaan ja etukäteen voit ainoastaan arvioida ne. Sähköstä ja vedestä nyt maksetaan molemmissa maissa, joten niitä ei tarvitse huomioida mukaan vertailuun.
Sähkön käytöstä olen kuullut vain kauhutarinoita liittyen vanhan kaupungin asuntoihin. Sijainti aivan mieletön, talvella ikkunat ja nurkat vetää niin että sisällä tuulee, naapurit ovat vuosien varrella tehneet omia sähkökytkentöjään ja todennäköisesti johtavat sähköä huoneistostasi omaansa. Tarkkana kannattaa olla, vaikka kaikki painajaiset eivät toteutuisikaan.
Markkinoilta löytyy myös asuntoja, joissa vuokraan kuuluu kommunaalit ja/tai sähkö+vesi. Nämä asunnot ovat kuitenkin todella harvassa ja on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että jotain sisältyisi vuokran hintaan.
Vuokraamisen lisäkulut
Virossa suurin osa vapailla markkinoilla olevista asunnoista vuokrataan välittäjän avustuksella. Tällaisiin ilmoituksiin voit tutustua vaikka city24.ee palvelussa. Välittäjältä vuokrattuun asuntoon lisätään kuitenkin yhden kuukauden vuokraa vastaava määrä palkkioksi (ja usein vielä verot 20% päälle). Muuten muuttokustannukset koostuvat 1kk vuokrasta + 1kk takuuvuokrasta (tämä toki vaihtelee, mutta tämä käytäntö lienee yleisin).
Välittäjällä ei ihan hirvittävän suurta roolia asunnon vuokrauksessa ole. Ovi auki, nimi paperiin ja rahat pois. Tämän takia itse halusin löytää asunnon suoraan vuokranantajalta. Tällöin ei tietenkään välityspalkkiota tarvitse maksaa. Näitä ilmoituksia voit etsiä esimerkiksi kv.ee palvelusta.
Ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista kannattaa se aina lukea läpi erittäin tarkkaan ja mielellään tarkistuttaa se vielä kielen hallitsevalla ammattilaisella. Tarkista etenkin kaikki pienellä präntätty. Lähtökohtaisesti älä luota mihinkään tai kehenkään ennen kuin olet tutustunut paremmin. Jos joku kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta niin se todennäköisesti on.
Yrittäminen ja asunto
Jos haluat perustaa yrityksen Viroon, pitää sille määritellä paikallinen osoite. Eli käytännössä voit vuokrata asunnon/toimiston, tai jos ostat yrityksen valmispakettina, on se silloin jo rekisteröity todennäköisesti johonkin postilokeroyritykseen. Itse en tästä sen tarkemmin tiedä, mutta näin vältät asunnon vuokraamisen yritystä perustettaessa, jos et meinaa fyysisesti Virossa asua.
Kun itse metsästin asuntoa
Olin siis jo päättänyt yrittää kaikin keinoin löytää asunnon suoraan vuokranantajalta, kivalta paikalta ja kivalla hinnalla. Yritys näytti toivottomalta, kunnes mainitsen muuttoaikeista ystävälleni Suomessa. Hän kertoi sukulaisensa asuvan täällä ja että hän asuu lähellä keskustaa, mukavassa, suomalaisen omistamassa asunnossa. Että kysy sieltä! Sain yhteystiedot ja loppu onkin historiaa.
Eli asunto on todella mukavalla paikalla Kalamajan trendikkäällä hipsterialueella. Alueella on aiemmin ollut kova maine viereisen Paterein vankilan takia. Vankila suljettiin vuonna 2007 ja on nyt avattu turisteille ja tapahtumajärjestäjille. Sulkemisen myötä myös koko Kalasataman ympäristö on siistiytynyt, taloja on uudistettu todella paljon niin sisältä kuin ulkoa ja aluetta rakennetaan ja parannettaan jatkuvasti.
Kirjoittelen vielä myöhemmin kattavamman esittelyn Kalamajan ja lähialueiden viihde- ja kulttuuritarjonnasta. Joka tapauksessa, tänne kävelee noin vartin niin satamasta kuin keskustastakin ja tämä ei ole vielä täysin turistien kansoittamaa aluetta. Tervetuloa vierailulle!
-Jani-
Kulttuurishokki
Ennen kuin pääsen itse asiaan eli yrityksen perustamisen käsittelemiseen, haluan hieman kertoa kulttuurieroavaisuuksista mihin olen täällä kohdannut. Tallinnassa kun "kaikki on niin halpaa", niin sen hinnanhan maksaa tietenkin asukkaat, joiden palkka ei päätä huimaa. Silti esimerkiksi satama - Viru-keskus -välillä olevat ravintolat ja baarit ovat yhtä kalliita kuin vastaavat Suomessa. Tosin eihän paikalliset keskipalkkaiset niissä käykkään.
Palkat Tallinnassa
Pääkaupungissa on varmasti hieman paremmat palkat kuin muualla maassa, mutta ei ne missään nimessä yllä Suomen vastaaviin. Toimistotyöläisen palkka Tallinnassa esimerkiksi pankin asiakaspalvelussa pyörii 900€-1000€/kk tienoilla.
Suomessa ei ole lakiin säädetty minimipalkkaa, koska ammattiliitot hoitavat työehtosopimukset. Viron AY-liike on varsin pieni ja koska työntekijät eivät ole järjestäytyneet, ei sillä juuri ole sanavaltaa. Suomen minipalkkaa voisi vastata Kelan näkemys palkkatuloista:
Vuonna 2012 minimipalkka Virossa oli 290€ ja nyt vuonna 2015 se on 390€. Eli minimipalkka nousee käsi kädessä koko maan taloudellisen kehityksen kanssa, mutta lähtisitkö itse töihin 2,34€ tuntipalkalla? 8 tuntia päivässä. Palkkalisät illoista, öistä ja viikonlopuista on lähinnä vitsi. Pyhänä taitaa palkoilliset saada parempaa palkkaa. Samanlaista lomarahakulttuuria ei ole, eli kun Suomessa saa sen 13. kuukauden palkan lomien yhteydessä niin täällä sellaista ei tunneta. Kuitenkin Viron työttömyysaste oli 6.6% vuoden 2015 alkupuolella ja luku on jatkanut laskemista jo vuosia.
Sosiaaliturva Virossa
Siis mikä? No on täällä toki sosiaaliturva, mutta ei se ole läheskään samalla tasolla Suomen kanssa. Keskimääräinen eläke Virossa on 375€ ja sitäkin keskiarvoa nostaa erityiseläkkeet. Eli virolaiset eläkeläiset elävät keskimäärin pienemmillä tuloilla kuin mitä minimipalkka työssäkäyvillä on. Vuonna 2012 työttömyyskorvauksen perustana on ollu peruspäiväraha, joka on ollut 2,11€/päivä. Lisää Viron sosiaaliturvasta voit lukea täältä.
Hintojen ja tulojen suhde
No onhan Virossa keskimääräistä halvampaa kuin Suomessa. Jos EU:n keskiarvovertailuluku on 100, niin Suomessa hinnat ovat 120 eli keskiarvoa korkeammat, kun taas Virossa luku on 80. Kuitenkin kun palkka suhteutetaan menoihin, häviää virolainen ostovoimassa.
Miten tämä sitten näkyy?
Keskipalkkaiset paikalliset eivät juuri käy turisteille suunnatuissa paikoissa. Toisaalta, miksi kävisi kun halvemmallakin pääsee. Löysin esimerkiksi juna-aseman vierestä torin nimeltä Jaama Turg, josta löytyy kaikkea tuoreista elintarvikkeista vaatteisiin ja kodintarvikkeisiin. Ihan perältä löytyi myös kirpputori, jossa silmään pisti lähtöhinnat 30-50 senttiä (isot korit vaatteita, lähinnä naisten niin en sen tarkemmin katsonut). Että ehkäpä juuri sieltä osa pienituloisista paikallisista käy vaatteita ostamassa.
Ehkä kuitenkin eniten omaa arvomaailmaa, elämänkatsomusta ja sen hyvän arvostusta mitä Suomi ja suomalaisuus on tuonut mukana nosti erään alkuillan episodi. Olin tuttavallani viettämässä iltaa ja yht'äkkiä piharoskiksien kannet kävivät paukkumaan. Ihmettelin sitten ääneen, että kylläpä joku vie roskiaan voimalla ulos ja moneen kertaan. Sitten ystäväni kertoi, että paikalliset kadunmiehet käyvät syömässä taloyhtiön roskiksesta lähes joka ilta, että he siellä paukuttavat. Toinen naapuri kuulemma ostaa leipäpaketin tai kaksi ja jättää ne siihen avaamattomana paperiroskiksen päälle. Joka päivä ne leivät ovat sieltä kadonneet. Tosin heille kuulemma kelpaa kaikki muukin edes välttävästi ravinnoksi kelpaava ja sitä sitten pengotaan sieltä roskien joukosta.
En tiedä tapahtuuko tätä Suomessa, todennäköisesti, mutta Hurstin ruoka-apu ja muu vastaava avustus varmasti auttaa välttämään vastaavaa. Tietynlainen ylimielisyyteni karisi kyllä pois kun itse konkreettisesti näkee sen elämän nurjan puolen omassa naapurustossa. Ehkä tällaista Suomen hemmottelemaa kermapersettä pitääkin vähän ravistella. Omaa käytöstä tämä muutti sillä tavalla, että jatkossa kun olen heittämässä ruokaa roskiin, en heitä sitä sinne roskapussiin kahvinpurujen ja nenäliinojen joukkoon, vaan jätän siististi paketissa paperinkeräyslaatikkoon.
Kerran jo tällaisen "ruokalahjoituksen" tein kun olin tilannut jättimäisen krapulapizzan, jota en jaksanut kerralla syödä. Enkä sitten enää seuraavana päivänä siihen halunnut koskea, joten kiikutin puoliksi kalutun pizzan pahveissa paperinkeräykseen. Kyllä se sieltä katosi, mutta minä jäin pohtimaan; olenko altruistinen hyväntekijä vai vaan pilalle hemmoteltu porvari, joka ostaa taivaspaikkansa pizzapalalla?
Tästä se lähtee...
Kun kerroin ystävilleni että muutan Tallinnaan sain lähes poikkeuksetta vastaukseksi hämmestyneen ilmeen ja huudahduksen "MIKS?!". Ja lähes yhtä usein vastasin, että "miksipäs ei?!". Tallinna on tullut minulle erittäin tutuksi vuosien varrella ja minulla oli jo valmiiksi kourallinen ystäviä täällä. Ja sosiaalisena ihmisenä minulla ei ole vaikeuksia luoda uusia suhteita, joten yksinäisyyttä en pelkää. Yksi lähtöni syistä oli myös verkostoituminen Suomen ulkopuolella.
Toki päätöksen tekoa avitti myös Tallinnan maantieteellinen sijainti. Minulla on jo yritys Suomessa, jonka asioita käyn säännöllisen epäsäännöllisesti Suomessa hoitamassa. Korujen maahantuonti ja jälleenmyynti (www.myc.fi) ei kuitenkaan sido minua olemaan päivittäin paikalla, joten pystyin valitsemaan sijaintini vapaammin. Viro ja Tallinna ei tule olemaan loppusijoituspaikkani, vaan ainoastaan ponnahduslauta eteenpäin.
Toinen syy valita Tallinna on hieman kohtuullisemmat elinkustannukset kuin Helsingissä. Onhan täällä moni asia edullista, mutta jos joku vielä kuvittelee Tallinnan olevan todella halpa paikka, niin sellaiset ajatukset kannattaa haudata heti. Toki jotkin asiat ovat täällä halvempia kuin Suomessa, mutta lähes poikkeuksetta kaikki ns. luksustuotteet maksavat enemmän. Helsingissä lähikauppani oli Lidl ja kun vertaa niitä hintoja paikalliseen lähikauppani Rimin hintoihin niin koti-ikävähän siinä tulee. Rimi on keskimäärin saman hintainen kuin S-ketjun tai K-ketjun kaupat Suomessa ja sieltä puuttuu omat Rainbow- ja Extra-tuotteet eli merkkituotetta halvempi vaihtoehto.
Tallinnan vuokrista on puhuttu paljon, että asuminen täällä olisi naurettavan halpaa. No ei se ihan kyllä niinkään mene. Vuokrien vertailu täällä on todella haastavaa, koska normaalisti vuokran päälle tulee vielä kommunaalikulut+vesi+sähkö. Kommunaaleihin kuuluu kaikki talonhoidolliset kulut rapun lakaisusta lumien luontiin ja kulut vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Kun kesällä kommunaalit voivat olla muutamaa kymppiä niin talvella lasku voi helposti hipoa kolmatta sataa. Myös sähkö on täällä suhteellisen kallista. Kirjoitan asunnon metsäsmisestä vielä aivan oman blogikirjoituksen.
Entäs se verotus! No ei pelkästään senkään takia tänne kannata tulla. Totta, yrityksillä on kevyempi verotus, mutta Suomen verotuksen kanssa suurin ero on ainoastaan tuloksen verotuksessa. Eli Suomessa kun yritys tekee voittoa vie valtio siitä vuosittain omansa. Virossa tuloksesta maksetaan veroa vasta kun sen kotiuttaa yrityksestä. Tästä on etua varsinkin aloittavalle yritykselle, joka voi käyttää tuottonsa yrityksen kehittämiseen. Vastapainona palkkojen sivukulut ovat lähes yhtä suuret kuin Suomessa ja tasatuloveroprosentti suosii suurituloisia.
No miksi ihmeessä sitten lähdin? Seikkailu! Sen takia! Olen asunut aiemmin ulkomailla muutamaan otteeseen ja olin jo pitkään kaivannut vaihtelua helsinkiläiseen arkeeni. En edes uhkaillut lähdöllä vaikka perskeko miehittikin hallituksen; kuka tahansa vallankahvassa onkaan, pitää Suomessa tehdä jättimäisiä rakenteellisia uudistuksia, jotta maa saataisiin taas nousuun! Virossa taas eletään voimakasta nousukautta e-yrittäjyyden ja kannustavan ilmapiirin ansiosta. En nähnyt mitään syytä, miksi minun pitäisi jämähtää Suomeen, kun lahden toisella puolella ilmapiiri ja tulevaisuuden näkymät ovat paljon ruusuisemmat.
Summa summarum. Lähtöpäätökseni oli helppo tehdä! Paljon pieniä plussia, vaivaton yrityksen perustaminen (josta myöhemmin lisää!), valmiina olevat kontaktit, seikkailun kaipuu, maantieteellinen sijainti ja se ettei asunnottomana sinkkuna minua oikein mikään ankkuroinut Suomeen (paitsi tietenkin ystävät ja perhe). Joten täällä ollaan, no ainakin toistaiseksi!
Mutta miksi blogi? Koska moni on kuullut paljon "yrittäjyydeen helppoudesta" Virossa, mutta ainakaan itse en löytänyt vastaavaa blogia yrityksen perustamisesta ja pyörittämisestä. Ja koska pidän kirjoittamisesta niin päätin jakaa kokemukseni niin hyvässä kuin pahassa blogin muodossa (ja jos tällainen blogi löytyy niin linkatkaa ihmeessä!). Vältetään sudenkuopat yhdessä!
-Jani-
(Kommentoikaa! Olkaa eri mieltä! Kertokaa vinkkejä! Jakakaa näkemyksiä!)
ID-kortin kevyempi versio, jota voi hakea myös suomalaiset. Lisää kortista ja hakukaavakkeen löydät täältä. Kortissa on siis tunnistamiseen käytettävä siru, hakijan nimi, kortin voimassaoloaika, kortin numero sekä henkilökohtainen numero eli paikallinen "sosiaaliturvatunnus". Se ei anna samoja oikeuksia kuin ID-kortti, mutta henkilökohtainen numero ei enää vaihdu vaikka hakisitkin ID-korttia. Korttia ei voi käyttää henkilökorttina, eikä se kelpaa esimerkiksi pankissa asioidessasi henkilötodistuksena (tosin mukaan se kannattaa ottaa esim. tiliä avatessa!). 
ID-kortti vastaa suomalaista henkilökorttia ja toimii myös virallisena henkilöllisyystodistuksena. Kortissa on enemmän tietoja kuin e-kortissa. Siihen on liitetty muun muassa kuva ja allekirjoitus. Tarkemmat speksit korteista löytyy täältä. 